Kuvassa Jenni Mount Evans-vuoren huipulla.
Kiinnostaako matkustaminen? Vieraaseen kulttuuriin
tutustuminen? Vieläpä paikallisissa perheissä asuen? Vaihtokohteita on niin
Euroopassa, Pohjois-Amerikassa kuin Aasiassa, ja voit olla reissussa
kuukaudesta jopa puoleen vuoteen. Saat koko vaihtosi ajan tukea niin Suomesta
kuin vaihtokohdemaastasi, etkä koskaan ole yksin. Ihmiset, joihin tutustut,
haluavat sinun näkevän kohdemaasi elämästä, kulttuurista ja arjesta kaiken!
Alkoiko kiinnostaa? J
Lue ensin juttu loppuun ja ota sitten yhteyttä paikalliseen 4H-yhdistykseesi ja
tällainen voi toteutua juuri sinun kohdallasi!
Omalla kohdallani matka Yhdysvaltoihin on ollut unelmani
niin kauan kuin jaksan muistaa. Viime kesänä unelmani vihdoin toteutui 4H-yhdistyksen
kautta. Vietin unohtumattoman kesän Yhdysvaltain Coloradon osavaltiossa,
tapasin ihmisiä, jotka säilyvät sydämessäni aina ja pääsin näkemään
uskomattomia paikkoja! Kiitos tästä mahtavasta kokemuksesta kuuluu
4H-yhdistykselle ja heidän IFYE-vaihto-ohjelmalleen.
Oma matkani alkoi jo hieman ennen varsinaista
orientaatioviikonloppua Yhdysvalloissa. Toki jo Suomessa matkaan oli
valmistauduttu monella tapaa, esimerkiksi koulutusviikonlopun,
matkajärjestelyiden, vakuutusten ja tuliaisten hankkimisen merkeissä.
Varsinainen reissu kuitenkin alkoi sillä, että lensin erään toisen suomalaisen
IFYE:n kanssa New Yorkiin ja vietimme kaksi mahtavaa päivää tutustuen tämän
suurkaupungin kuuluisimpiin nähtävyyksiin: Keskuspuistoon, Vapauden patsaaseen
ja niin edelleen.
Itse orientaatioviikonloppu Bloomingtonissa, Illinoissa oli
hieno kokemus! Siellä tapasimme kaikki Yhdysvaltoihin tulevat IFYE:t sekä
kaikki Yhdysvalloista muualle lähtevät vaihtarit. Siellä sai paljon vinkkejä
vaihtoa ajatellen, hyvää preppausta uuteen kulttuuriin sekä ennen kaikkea
tapasi todella mukavia ihmisiä eri maista, joihin varmasti tulee pidettyä
yhteyttä myös vaihdon jälkeen! Coloradossa varsinainen vaihto alkoi vajaalla
viikolla yliopiston kampuksella Fort Collinsissa, jossa osallistuimme
4H-konferenssiin. Viikko oli melko rento, pidimme muutamat esitykset ja olimme
läsnä tapahtumissa, mutta muuten meillä oli aikaa tutustua kampukseen ja muuhun
ympäristöön. Viikko huipentui isoon gaalaan konferenssissa, jossa meidän
vaihtareiden piti pitää kiitospuhe noin 500 ihmisen edessä.. Jännittävä
kokemus, mutta siitäkin selvittiin!
Kampuksella vietetyn viikon jälkeen oli aika matkata
ensimmäiseen isäntäperheeseen pieneen, sympaattiseen kylään nimeltä Meeker.
Vietin siellä huikeat kolme viikkoa ennen kuin jatkoin kohti kahta muuta
isäntäperhettäni. Minulle ei jäänyt reissusta oikeastaan mitään kielteistä
sanottavaa. Kaikki perheeni olivat uskomattoman ihania! He tekivät kaikkensa,
että pääsisin näkemään kaiken sen, mikä minua kiinnosti. Ja vielä enemmän!
Jokaisessa perheessä minut otettiin todella hyvin vastaan, ja minun todella
haluttiin tuntevan oloni kotoisaksi. Matkat menivät suurimmaksi osaksi erittäin
hyvin, vaikkakin turvatarkastus New Yorkissa, myöhästyminen jatkolennolta sekä
vuorokausia myöhässä perille saapunut matkalaukku koettelivat hermojani hiukan.
Tällaiset kokemukset kuitenkin kuuluvat matkustamiseen, eikä niistä kannata
hermostua. Kaikki on vain otettava uusina kokemuksina, jotka kasvattavat.
Tietyllä tapaa raskas asia tässä vaihto-ohjelmassa on se,
että uusia ihmisiä tapaa reissun aikana todella paljon. Perheet ja ihmiset
ympärillä vaihtuvat. Joka kerta on aloitettava tutustuminen alusta, vieraalla
kielellä, ja on tutustuttava perheen tapoihin esimerkiksi ruokapöydässä. Jossakin
vaiheessa kesää itselläni tuli vaiheita, jolloin ei enää jaksanut olla niin
sosiaalinen, ja olisi halunnut vain vetäytyä muiden seurasta. Yhdysvaltalaiset
ovat todella sosiaalisia ja kiinnostuneita sinusta, ja keskusteluja käytiin
paljon, niin perheissä kuin lentokentillä ja –koneissa sekä kaupoissa ja niin
edelleen. Vaikka tämä on piirre, josta itse pidin, suomalaiselle jatkuva
sosiaalisuus ja se kuuluisa ”small talk” voivat käydä raskaaksi. Tähänkin
asiaan kannattaa vain asennoitua oikein; jatkuva puhuminen ainakin kehittää
kielitaitoa. ;)
Kulttuurishokki ei ollut minulle henkilökohtaisesti niin
suuri kuin oletin. Reissun alusta saakka osasin vain ajatella, että kylläpä
yhdysvaltalaiset ovatkin ystävällisiä ja puheliaita. Tästä piirteestä tykkäsin!
Ruoka oli tietysti erilaista, mutta löytyi sieltä ihan samoja ruokia kuin meiltäkin.
Sokerin ja rasvan määrä on hieman suurempaa kuin meillä ja joskus päivä
aloitettiin syömällä pullaa aamupalaksi… Pelkoni oli se, että kaikki isäntäperheeni
syövät vain McDonaldsin ruokaa, mutta ainakin kaikki minun perheeni söivät
terveellistä ruokaa. Eroja kulttuurien välillä tietysti on aina, mutta ihmiset
ovat ihmisiä joka puolella.
Arkeni vaihteli luonnollisesti hieman eri perheissä. Yhtenäinen
tekijä jokaisessa perheessä oli se, että niissä oli pieniä lapsia. Hyvin paljon
ajasta menikin näiden lasten kanssa touhutessa, vaikka kukaan ei millään
tavalla olettanut, että olisin ollut ”lapsenvahtina”. Itse halusin auttaa
lasten kanssa ja osallistua myös heidän elämäänsä. Kaikin puolin olin mukana
perheiden arjessa; osallistuin ruoanlaittoon ja muihin kotitöihin sekä autoin
muissa mahdollisissa projekteissa, jota perheissä oli meneillään. Ja tietysti
hyvin suuri osa ajasta perheissä meni myös päiviin ja matkoihin, joilla perheet
esittelivät meille paikkoja ja asioita oman asuinalueensa ympärillä. Minulla
tekemistä ei kuitenkaan ollut liikaa vaan sain mukavasti myös omaa aikaa ja
”vapaapäiviä” nauttiakseni Coloradon kauniista ja lämpimästä kesästä.
Kohokohtia reissussani oli paljon! Rodeot, 4th of July eli
itsenäisyyspäivän juhlinnat, villihevosten näkeminen, useita tunteja kestävät
hevosvaellukset vuoristossa, kaikki upeat kansallispuistot, Kalliovuoret ja yli
4300 metriin
kapuaminen, baseball-ottelu, päivä lammasfarmilla… Parasta reissussa oli
kuitenkin ehdottomasti tapaamani ihmiset. He pysyvät muistoissani pitkään!
Mitä maailmalle lähtevä IFYE tarvitsee? Uskon, että jokainen
IFYE:nä ollut vastaa ensimmäisenä, että joustavuutta. Asiat eivät aina mene
niin kuin on suunniteltu, ja siihen on vain sopeuduttava. Aikataulut eivät
muissa maissa ehkä ole samalla tavalla ”jämptejä” kuin meillä Suomessa, ja siihen
kannattaa asennoitua jo matkan alussa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: elämä
vaihtarina on paljon helpompaa, jos osoittaa olevansa joustava. Lisäksi tarvitaan
sosiaalisuutta, halua tutustua erilaiseen kulttuuriin ja kokeilla uusia
asioita. Kielitaito kehittyy reissussa todella paljon, ja suomalaiset
todellakin puhuvat hyvää englantia, joten tämän asian suhteen en ottaisi
paineita. Puhumisen suhteen vain pitää päästä eroon virheiden pelkäämisestä,
kunhan asian saa jotenkin perille niin se riittää!
Lähde rohkeasti itse kokemaan! Takaan, että vietät
unohtumattomat kuukaudet vaihtokohteessasi! Ota rohkeasti yhteyttä paikalliseen
4H-yhdistykseesi ja kysy lisää! J